Oo luvannu mei mutsil, ex kaveril ja nettikaveril ette viiltelis enää koskaa... Viimiset 4-5 vuot masennust ja viiltelyä ja itsemurhan suunnittelua... Liia mont kertaa mutsi o huomauttanu viiltelyst ja uhannu laittaa hoitoo tai jotai. Eipäs oo viekää laittanu. E usko, et se ees välittää...
Elämä menee nii paskast, ette enää jaksa
Turha toivoo mitää apua täältä enää
Toivo on kokonaan mennyt, en halua elää
Itsemurha olis vaa se parempi vaihtoehto
Unohtais kaiken tämän ja saisi vain nukkua
Ikuisesti
Koulu menee iha okei, mut ei enää siihekää jaks panostaa... Ihmissuhteet o viä iha ok, ku ne ei tiiä, millane paska ihmine mä oo... (Anteeks nää pisteet, niit o tullu viimiste päivien aikan jokapuolel iha liikaa.)
Mulla on kyllä melko paljo kavereita, mut ne ei tunne mua...
Ne olettaa mun oleva sellane pieni ilopilleri-tyttö, joka rakastaa elämää. Sellane mä e oo koskaa ollu, en edes lapsena. Mä en jaksa enää yrittää, en oo enää yhtä vahva, kuin ennen...
Jos sanon, että oon vahva ja jaksan elää, se on valhe
Jos taas sanon, että aijon hypätä sillalta, se on totuus
Enempää e jaks tällä kertaa sanoo... Mul o liikaa asioit sanottavan.
Hyvää yötä kaikki, vaik e mee nukkuu tänä yönä. Saan kyllä jossain vaiheessa tarpeeksi unta.
Ja paskat
VastaaPoista