Gone Forever...

I feel so much better
Now that you're gone forever
Tell myself that I don't miss you at all
Not lying, denying that I feel so much better
Now that you're gone forever 

Masentaa, masentaa ja masentaa... Mut myöskin oikeasti onnellinen.

Sorruin tossa yöllä viiltelee jalkani iha paskaks. Ainaki yli 100 viiltoo, arvioisin... Levis lattialleki ja iha kiva, ku e oo ees himas. Hupsista. Ja sitte viel, ku olisi pessy jalast kuivunee veren, ni kappas, ei tullu vettä... Nää sammuttaa vedetulo ain yöks. Sit iha pokalla hain mu limsa ja pesin sillä (y). T viilsi myös himassaa ja tällee.

Jutteli T'n kans taas 4 asti, kuten parina muunaki yönä. Siittä o tullu mut tosi tärkee ja läheine ystävä, vaik "vahingossa" meni faces sil puhuuki.

Koko vitu päivä mamma o tyrkyttäny ruokaa... En jaks syödä joka viides minuutti lautasellist ruokaa. Hulluja nuokin. Mut iha vaa mun turvaks, ettei tää koidu täysinäiseks anoreksiaks, kannattaakin tyrkätä ruokaa melke koko aja.

Mistä tuo yhtäkkinen onnellisuus?

 Mun ihastus, K, joka asuu 400km pääs himasta, on suunnitellu 11. - 13.01 tulevans meille yöks. Tottakai kysyin mutsilta asiasta ja vastaus oli KYLLÄ! Aivan loistavaa oikeasti! Mun eka ihastus, joka pääsis meille yöksi. Pitää vaa varoa S'ää, ettei hää tuu "pilaamaa" meidän viikonloppua.

Vaikka mutsi olikin nyt noin kiva, hän ja koko muu perhe oli ollu Teneriffal vuorel kiipeilemäs. Ollaa oltu 6x yhdes samas paikas, eikä sillo voitu mennä... Joskus vaa tuntuu, et se vihaa mua...

Mitä enemmän kynttilä palaa,

Sitä ennemmin se kuluu

Kun koko kynttilä on palanut,

se sammuu, eikä koskaan enää pala

Ja olen loppuun palanut...  

I promise...

Oo luvannu mei mutsil, ex kaveril ja nettikaveril ette viiltelis enää koskaa... Viimiset 4-5 vuot masennust ja viiltelyä ja itsemurhan suunnittelua... Liia mont kertaa mutsi o huomauttanu viiltelyst ja uhannu laittaa hoitoo tai jotai. Eipäs oo viekää laittanu. E usko, et se ees välittää...

Elämä menee nii paskast, ette enää jaksa

Turha toivoo mitää apua täältä enää

Toivo on kokonaan mennyt, en halua elää

Itsemurha olis vaa se parempi vaihtoehto

Unohtais kaiken tämän ja saisi vain nukkua

Ikuisesti

 Koulu menee iha okei, mut ei enää siihekää jaks panostaa... Ihmissuhteet o viä iha ok, ku ne ei tiiä, millane paska ihmine mä oo... (Anteeks nää pisteet, niit o tullu viimiste päivien aikan jokapuolel iha liikaa.)

 Mulla on kyllä melko paljo kavereita, mut ne ei tunne mua...

Ne olettaa mun oleva sellane pieni ilopilleri-tyttö, joka rakastaa elämää. Sellane mä e oo koskaa ollu, en edes lapsena. Mä en jaksa enää yrittää, en oo enää yhtä vahva, kuin ennen...

Jos sanon, että oon vahva ja jaksan elää, se on valhe

 Jos taas sanon, että aijon hypätä sillalta, se on totuus

Enempää e jaks tällä kertaa sanoo... Mul o liikaa asioit sanottavan.

Hyvää yötä kaikki, vaik e mee nukkuu tänä yönä. Saan kyllä jossain vaiheessa tarpeeksi unta.

Tähän päättyy paljon hyvää...

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Olet astunut uuteen blogiin, nimeltä Feather Wave (Sulka-aalto).
Tämä on uudempi versio blogista Fac Ut Vivas (Hanki elämä) ja toivoisin, että elämästä siirtyisi lukijat tähän blogiin.

Eipä tässä nyt mitään. Hyvää joulua ja uutta vuotta!