Memories sharp as daggers
Pierce into the flesh of today
The suicide of love took away all that matters
And buried the remains in an unmarked grave in your heart
Pierce into the flesh of today
The suicide of love took away all that matters
And buried the remains in an unmarked grave in your heart
Mites tää päivä... Alkupäivä aina klo 22.45 asti nauroin aivan suunnattomasti, mutta nyt... Haluan vain sortua taas viiltelemään. Katselin kuvia viillellyistä käsistä ja jaloista ja tokaisin "Haluan näyttää yhtä kauniilta, kuin nuokin". Äh, miksi olen sairas, vaikka mielestäni tuo on aivan normaalia...
Huomasitte varmaan, että vaihdoin fonttia. Toivottavasti saa paljon paremmin luettua. Vaikka itse rakastan aivan helvetin pientä fonttia, toivon muiden saavan edes luettua.
Ja myöskin hieman blogin kokoa, jotta ei tulisi kauhean pitkäksi jokainen sivu...
Olen vahva. Lupasin sen itselleni, mutta...
Se on liian vaikeaa...
Olen liian heikko...
Yritän olla viiltelemättä ennen 11.1, ettei K sitten huolestu liikaa... Toivon tuon jalankin parantuvan siihen mennessä. Ainakin suunnilleen. En halua pilata yhtä onnellisimmista ja iloisimmista viikonlopuista, jota ei varmasti enää sen jälkeen ehkä tule. Toivon pystyväni elämään siihen asti.
Rakastan sinua, K
Rakastan sinua, T
Rakastan sinua, S
ja myöskin
Rakastan sinua, A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti